ASTOR PIAZZOLLA

Argentiinalainen säveltäjä Astor Pantaleón Piazzolla on eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista tangosäveltäjistä. Piazzollan kehittämä tango nuevo (uusi tango) uudisti tangomusiikin lajin sekoittamalla perinteiseen argentiinalaiseen tangoon elementtejä erityisesti jazzista ja taidemusiikista.

Länsimaisen taidemusiikin muotorakenteiden yhdistäminen tangon tuliseen intohimoon ja jazzin vapaaseen improvisaatiorevittelyyn sai aikaan valtavan myrskyn perinteisen argentiinalaisen tangon piirissä.

Piazzollan tunnetuin ja yleisin soitinkokoonpano koostui niin sanotusta Piazzolla-kvintetistä. Suomen esitykseen kvintetti on koostettu maailmanluokan muusikoista. Bandoneón & orkesterin johto (Kristina Kuusisto), viulu (Miina Järvi), sähkökitara (Mari Mäntylä decacorde) ja kontrabasso (Tarmo Anttila). Lisäksi esityksen kokoonpanossa kuullaan pianossa eestiläinen Mihkel Järvi.

PIAZZOLLAN LAPSUUS

Piazzolla syntyi Mar del Platan kaupungissa Argentiinassa Vicente ”Nonino” Piazzollan ja Asunta Mainettin ainoana lapsena. Perhe muutti New Yorkiin Piazzollan ollessa nelivuotias. Hän oppi soittamaan bandoneónia jo lapsena ja aloitti esiintymiset yhdeksänvuotiaana. Lapsuudessa suurimmat musiikilliset vaikuttajat nuoren muusikon elämässä olivat unkarilainen pianisti, Rahmaninovin oppilas Bela Wilda sekä kaikkien aikojen kuuluisin tangolaulaja Carlos Gardel. Wilda tutustutti Piazzollan Johann Sebastian Bachin musiikkiin ja opetti tämän rakastamaan sitä. Gardel taas huomasi 13-vuotiaan pojan kyvyt ja Piazzolla pääsi mukaan Gardelin tulevaan elokuvaan El Dia Que me Queiras yhdessä NBC Symphonyn kanssa. Nuoren ikänsä vuoksi Piazzollaa ei kuitenkaan otettu mukaan elokuvan promootiokiertueelle. Se saattoi pelastaa pojan hengen – vuotta myöhemmin Carlos Gardel menehtyi lentokoneen maahansyöksyssä Kolumbiassa kesken kiertueen.

MUSIIKKA ja URA

1940-luku........................................................................................
Palatessaan kotimaahansa ja Mar del Plataan Piazzolla menetti lopullisesti sydämensä tangolle. Intohimo musiikkia kohtaan antoi hänelle rohkeutta muuttaa yksin Buenos Airesiin vuonna 1938, vain 17-vuotiaana. Taitava bandoneonisti pääsi vuonna 1939 Anibal ”Pichucho” Troilon orkesteriin, joka oli yksi tuon ajan parhaista ja suurimmista yhtyeistä. Vuonna 1941 Piazzolla aloitti musiikki- ja sävellysopinnot Alberto Ginasteran johdolla. Piazzollan musiikki oli usein liiaksi aikaansa edellä tämän imiessä vaikutteita niin jazz-musiikista kuin länsimaisesta taidemusiikistakin, erityisesti Bartókilta ja Stravinskylta, ja lähdettyään Troilon orkesterista jo 1944 hän oli 1940-luvun lopulla musiikillisen sekasorron vallassa vähällä hylätä tangon kokonaan.

1950-luku......................................................................................
Vuonna 1953 Piazzolla voitti Fabien Sevitsky-kilpailun teoksella Sinfonia Buenos Aires. Kilpailun voittajana Piazzollalle myönnettiin stipendi Nadja Boulangerin sävellysluokalle Pariisiin. Ensi alkuun nuori säveltäjä yritti salata tanguero-taustansa ja toimia klassisena säveltäjänä, mutta Boulangerin kuultua Astorin säveltämän tangon Triunfal tämä lausui tangomaailmassa kuuluisaksi tulleen kehotuksensa jatkaa tangon säveltämistä: ”Astor, klassiset kappaleesi ovat hyvin kirjoitettuja, mutta tämä on todellista Piazzollaa, älä koskaan jätä sitä taaksesi.” Boulangerin kannustus oli kimmokkeena tango nuevon syntyyn. Siinä missä aiemmin oli ollut joko taidemusiikki tai tango, Piazzolla yhdisti nyt tangon leiskuvan intohimon länsimaisen taidemusiikin muotorakenteisiin. Palattuaan Argentiinaan 1955 hän jatkoi tangon vallankumoustaan muuttaen tyylilajin kamarimusiikiksi ilman laulajaa tai tanssijoita, rikkoen myös perinteiset tango-orkesterikokoonpanot uusilla kokeiluilla. Perinteiset tanguerot olivat raivoissaan, mutta Piazzolla itse tiesi olevansa lopulta oikealla tiellään.

1960-luku.......................................................................................
Vuosina 1958–1960 Piazzolla teki erilaisia jazz/tango-kokeiluja New Yorkissa Buenos Airesin edelleen suhtautuessa häneen vihamielisesti. Tuolloin syntyi eräs hänen ylivoimaisesti tunnetuimmista teoksistaan, Adiós Nonino, hänen isänsä kuoleman seurauksena 1959. Palatessaan Yhdysvalloista takaisin Argentiinaan hän loi ensimmäisen Piazzolla-kvintettinsä, kokoonpanon josta ajan myötä tuli hänen musiikkinsa paras tulkki.